Lauantaina oli pikkujoulut. Tuli juotua vähän Fresitaa ja punaviiniä. Riittävästi siihen, että hyvän alkuillan ja pienen hauskanpidon jälkeen tuli itku. Tai aika paljonkin itkua. Silmät turvoksissa ja särkevinä itkemisestä, olin jo puolilta öin kotona käymässä nukkumaan. Sellaiset pikkujoulut. Mekko oli ihana. Meikkikin oli oikein onnistunut. Hiuksetkin. Ja Katja ❤ Enkelini! Juhlatkin oli varmasti kivat. En vaan ollut vielä valmis.
Pikkujoulujen jälkeiset päivät ovat olleet raskaita. Sunnuntaisesta olosta huomasi, että tuli otettua muutama lasillinen alkomahoolia ja mieli on ollut siitä saakka maassa. Tiedän, että alkoholilla on sellainen vaikutus, mutta kyllä tässä taitaa olla kyse jostain muustakin. Taitaa olla alkanut taas uusi prosessi. Prosessia prosessin perään. Kuinkahan monesti tulen vielä sanomaan tuon lauseen ennen kuin tämä koko prosessi on ohi. Milloin lie se sitten loppuukaan..
Olen kuitenkin yrittänyt pahan olon keskellä joka päivä tehdä jotain. En ole suostunut täysin alistumaan "peitto korviin ja puhelin kiinni"-olotilan valtaan. Olen mieluummin hoitanut edes pikkuisen asioita, tehnyt jotain rentouttavaa ja purkanut oloani läheisilleni.
Olen myös hieman nauttinut pakkaspäivistä poikien kanssa ja se jos jokin on antanut paljon. Pojat aistivat pahan oloni, joten on todella tärkeää että teemme jotain, joka tuo minullekin parempaa mieltä. Minä ja pojat - yhdessä.
Meillä on täällä Kotkassa kyllä aivan ihania puistoja ja paljon leikkipaikkoja lapsille. Miä en ehkä kestä, miten ihania noi Sibeliuspuiston uudet muurahaiskeinut on. Niin söpöjä!
Oi! Ja Tiedättekö, mitä me tykätään tehdä poikien kanssa!?!?! - Rakentaa iso junarata!!! Tai vaihtoehtoisesti dubloista suuri linna!!! Ihan parasta!!!
Tänään illalla sain päähäni leipasta banaanimuffinsseja iltapalan jälkiruoaksi. Tai siis latasin muffinssivuokiin banaanilettutaikinaa ja iskin uuniin. On hullua, miten näitä ei osaa syödä ihan pelkälleen aamu- tai iltapalana kuin harvoin. Ovat kai niin herkkujen makuisia, että aivot ei ymmärrä niiden olevan terveellistä. Muffinsseista tuli ihan hyviä. Ehkä vähän kauemmin olisi pitänyt paistaa. Että "taikina" olisi sisältäkin ollut kovempaa. A hamusi lisää suu auki kuin linnunpoikanen, Plle riitti puolikas. Banaanit oli ylikypsiä, joten lopputulos oli super-makeaa. Minun ja Pn makuun vähän liian makeaa. Noista saa ainakin helpotusta makean nälkään.
Sellaisia kuulumisia täällä. Päivä kerrallaan. Hitaasti, mutta varmasti. Mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti