Kaksi niin rakasta. Niin erilaista.

Olen kiitollinen. Noista kahdesta hulivilistä. Kahdesta maailman rakkaimmasta. Niin rakkaasta, että tekisin mitä vain heidän hyväkseen.

 P & A 

Mun omat muruset. Vielä niin pieniä, mutta kuitenkin jo niin isoja. Ja tietyissä asioissa niin itsenäisiäkin jo. P on nyt 4 vuotta 5 kuukautta ja A on ihan pian 2 vuotta 10 kuukautta. Muistan edelleen kuin eilisen kun P syntyi. Ja An syntymän myös. Molemmat syntyivät sektioilla. Kiireellisillä sellaisilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin.

He on olleet pienestä saakka aivan erilaisia. Niin temperamentiltaan, luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Ptä sanoin vauvana Rölli Ruttunaamaksi ja Ata Metsänpeikoksi. Nimet kuvaavat heitä hyvin edelleen. Päikodin kuvaus onnistui niin ihanasti. Täydellisesti. Ihan nyt harmittaa, että olen päättänyt olla laittamatta poikien kasvoja nähtäväksi tänne. Enkä vielä ainakaan muuta päätöstäni, vaikka mieli tekisikin. Saatte nyt tyytyä poikien vauvakuviin. Arvaatteko kumpi on kumpi?

P on viisas pohdiskelija. Todella herkkä, mutta myös toisaalta todella vahva. Itsepäinen. Hän tietää mitä haluaa eikä oikein meinaa tyytyä muuhun. Hän kaipaa rutiineja ja rytmejä. Ne luo turvaa. Hän on hitaasti lämpenevä ja haluaa aina ensin tarkkailla muita ihmisiä ennen kuin osallistuu leikkeihin tai keskusteluihin. Hän harvoin leikkii tai tekee asioita yksin. Kai häntä voisi kutsua hieman araksi, mutta kysymys on kuitenkin ehkä enemmän viitsimisestä kuin uskalluksesta. Hän ei tee mitään, jollei ole varma, että se onnistuu. Matemaattisesti lahjakas! Ja sana hallussa. Tarvitsee paljon unta. Nukkui pienenä piiiitkiä jopa neljän tunnin päiväunia.

A on aurinkoinen ja hyväntahtoinen tilpitäppiäinen. Hänen maailmassaan asiat on useimmiten hyvin, jollei jopa täydellisesti. Hänestä huokuu auringonpaiste. Hän on sosiaalinen ja aina heti mukana kaikessa tekemisessä ja menemisessä. Haihattelija. Paineeton. Hän puuhailee itsekseen pitkiäkin aikoja. Uppoutuu leikin ja televisio-ohjelmien maailmaan unohtaen kaiken muun ympärillään. Uskomaton keskittymiskyky. Vähän sellainen höperö, jolle sattuu ja tapahtuu. Ei tarvitse unta niin paljoa kuin isoveljensä. Ei ole varmaan koskaan nukkunut yli kahden tunnin päiväunia. Toisaalta, nukkuu yöt pääsääntöisesti paremmin. Tällä hetkellä herralla on tapana nukahdella autoon. Mihin aikaan tahansa. Päiväunia ei enää nuku kotona, päiväkodissa kyllä pienet torkut.

Veljeksinä pojat ovat erottamattomat. Yö ja päivä. Ottavat yhteen päivittäin, mutta jokaiseen päivään mahtuu myös useita helliä hetkiä. Isoveli pitää huolta pikkuveljestään - ja toisinpäin. Veljeä ei jätetä! Vaikka nautitaankin ajasta vanhempien tai isovanhempien kanssa ilman toisen läsnäoloa, ikävä toista iskee äkkiä. Veljesrakkaus 

Pojat ovat kyllä se mun voima. Se, mistä ammennan energiani myös huonoina päivinä. Heidän vuokseen olen valmis tekemään mitä vain. Heidän hyvinvointinsa on minulle tärkeintä maailmassa. Mun leijonanpoikaset. Kallisarvoiset miljoonarahat 