Huomenna on siis pikkujoulut. Pikkujouluja on odotettu jo muutama kuukausi. Mulla on oikein kiva viime vuoden pikkujoulumekko tuolla kaapissa. Se on edelleen siis täysin sopiva ja oikeesti tosi kiva. Sellanen musta. Ihan mun näköinen mekko. Tänään Pasaatiin mennessäni sain kuitenkin päähäni, että haluan uuden mekon. - No okei, olin mä jo tällä viikolla aiemmin ihan varmuuden vuoksi tutustunut netissä Cubuksen ja H&M:n mekkotarjontaan.
Cubuksesta löytyi ihana mekko. Ihan mun näköinen. Musta. Vähän ehkä hipahtava. Pitsin kera. H&M:n mallistossa olisi myös ollut aika pitkälti saman tyylinen mekko, mutta Kotkan liikkeestä sitä ei ollut saatavilla. Vilassakin oli ihana mekko. Erilainen kuin mun mekot yleensä. Tyköistuvampi. Todella kaunis. Klassinen.
Ostin Vilan mekon. Ajattelin, että ylitän itseni. Että kannan itseni "makkaroineni" ylpeänä itsestäni. Tulin kotiin ja kriisi oli valmis. Laitoin Cubuksen ihmesukkikset (jotka muuten oikeasti tekee ihmeitä!!! Suosittelen!!!) jalkaan ja mekon päälle. Seisoin peilin edessä ja tuskailin. Mietin, mietin ja mietin. Laitoin muutamalle ystävälle kuvaa kera valitusvirren ja mietin taas vähän lisää. Kävin viestiketjussa eräälle ystävälleni mukavaa itsepuhelua ja mietin, että mitä ihmettä mekon kanssa oikein pitäisi tehdä. Että onko se nyt hyvä vai ei. Pitäiskö nyt kuitenkin hakea se toinen mekko.
Lähdettiin kauppaan. Ja yht'äkkiä mä sen siellä tajusin. Vilan mekko olis palautettava ja haettava tilalle Cubuksesta se "ihan mun näköinen" - tuttu ja turvallinen. And that's what I did.
Nyt olen tyytyväinen. Hiukan vaan huvittaa toi sähellys. Naisen elämää 😉 Kuvan mekoista tuo vasemmanpuoleinen kävi meillä kääntymässä, mutta keskimmäinen oli kuitenkin se mun ❤
Ja kyllä pikkasen harmittaa, etten sittenkään pystynytkään ylittämään itseäni ja hyväksymään vartaloani. Mutta joku päivä..joku päivä.. Hiljaa hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti